Olen viime aikoina työskentelyssäni tutkinut katoamisen ja kadottamisen, häviämisen ja hävittämisen teemoja. Luomani kuvat tutkivat kokemusta näkymättömyydestä, hämärästä ja pimeästä, tai oudosta, unenomaisesta valosta. Jos se mitä näemme ei ole itsestään selvää, alkaa tuo hetki nopeammin kuvittumaan mielessämme tunnelmana, unen- tai muistonomaisena kokemuksena, niinä asioina jotka sijaitsevat tietoisen ja tiedostamattoman rajamailla. Se, mitä emme osaa sanoittaa tai tunnistaa on kuitenkin meille usein merkityksellistä.

 

Maalauksissani olen kerrostanut värejä ohuina kerroksina toistensa päälle. Figuratiiviset aiheet maalauksissani ovat usein viitteellisiä, ehdottaen katsojalle jonkinlaista näkymää tai maisemaa. Värikerrokset luovat lopulta intensiivisen värin, mustanomaisen pinnan. Tutkimani mustuus ei ole absoluuttista pimeyttä, jonka pinnalta valo ei pääse pakenemaan, vaan enemmänkin tilaa, jossa valo poissaolevuudellaan johtaa värit tummuuteen, tilaan jonka miellämme mustaksi.

 

Videoteoksessani lähestyn valoa ja sen tuottamaa valkoisuutta samasta näkökulmasta kuin maalausteni mustaa. Epätarkka valkoisuus antaa viitteen liikkeestä ja tapahtumasta alleviivaamatta sitä kuitenkaan liikaa ja jättäen katsojalle tilaa tulkita teos omista lähtökohdistaan.